Vuonna 1878 toimintansa aloittaneen ruukin teknisestä ja tuotannollisesta johtamisesta oli vastuussa kolme miestä.
Mikael Ferdinand Nikanderin luovuttua toimitusjohtajan tehtävästä 1894 toimitusjohtajaksi siirtyi Edward Frisk. Edward Frisk kuoli 1909 ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Axel Frisk. Vuonna 1916 Teijon Tehtaat Osakeyhtiö osti Mathildedals Bruks Ab:n kaikki osakkeet
Kuvissa vasemmalta oikealle tehtaan valimon työnjohtaja Viktor Hemming, disponentti, tehtaan johtaja Edvard Frisk ja tuotantojohtaja Fredrik Martelin.
Patruunat ja johtajat vaihtuivat
Keväällä 1934 Teijon Tehtaiden osake-enemmistön hankki vuorineuvos Lennart Baumgartner ja kahta vuotta myöhemmin hän osti loputkin osakkeet. Toimitusjohtajana jatkoi R.W. Wrede vuoteen 1938. Vuosina 1938–1944 toimitusjohtajana toimi insinööri Bruno Krook. Henkilökunnan määrä oli yli 500.
Vuonna 1945 Oy Aga Ab osti yhtiön kaikki osakkeet. Tehtaan toimitusjohtajaksi tuli Robert Lavonius (1879–1967) Crichton-Vulcan Oy:stä. 1950-luvun alkupuolella johto vaihtui ja toimitusjohtajaksi tuli insinööri von Wendt.
14.3.1957 Wihuri Oy osti Teijon Tehtaat omistuksen jakautuessa seuraavasti: Antti Wihuri 80 %, Jenny ja Antti Wihurin rahasto 20 %. Vuonna 1961 Teijon Tehtaat fuusioitiin kahdeksan muun yhtiön kanssa Wihuri-Yhtymä Oy:ksi, jossa omistus jakautui: Antti Aarnio Wihuri 64 %, Jenny ja Antti Wihurin rahasto 23 % ja Rakel Wihuri 13 %.
Teijon Tehtaat Oy:n johtoon tuli DI Ilmari Mustonen ja vuonna 1958 johto siirtyi DI Veikko Ikoselle aina 1970-luvun vaihteeseen asti. Häntä seurasivat vuonna 1970–1973 insinööri/ekonomi Olavi Nordman. Hän toimi aikaisemmin toimitusjohtajana Mäntsälässä Velsa Oy:ssä, joka valmisti mm. Lynx-merkkisiä lumikelkkoja.
Vuosina 1973–1977 toimitusjohtaja oli konttoripäällikkö Lauri Lehmus ja vuodet 1977– 78 DI Erik Anthoni. Wihuri-Yhtymä Oy konsernin toimitusjohtajana oli 1950– 60 -luvulla kauppaneuvos Rudolf Hellberg. Rudolf Hellbergiä seurasi Antti Aarnio-Wihuri. Vuonna 1977 Wihuri konsernin pääjohtajaksi nimettiin DI Juhani Pesonen, jonka saneerausohjelmaan kuului Wihuri konsernin tervehdyttäminen. Sen seurauksena Teijon Tehtaat myytiin Finnmekano Oy:lle v. 1978.
Joulukuussa 1978 Teijon tehdasrakennukset, kartano ja kirkko sekä maaomaisuus siirtyi Holding International Oy:n omistamalle Finnmekano Oy:lle 3670 ha, 36 Mmk:lla. Ostajana oli M.J. Olavi Holmström, joka pian päätti myydä metsiä ja supistaa teollisen toiminnan.
Vuonna 1982 Finnmekano Oy myi Teijon kartanon, maatilan ja Mathildedalin rantakaava-alueen insinööri Reino Meriläiselle, yhteensä 800 ha. Samana vuonna metsäalue siirtyi valtiolle maatilahallituksen estäessä Finnmekanon ja Rosenlewin välisen metsäkaupan. 1984 Mancon Oy osti Finnmekano Oy:n. Reino Meriläinen perusti Meri-Teijo Oy:n ja lähti kehittämään aluetta. Rakennettiin golf-kenttä, laskettelurinne, tenniskentät ja vapaa-ajan asuntoja. Meri-Teijo Oy teki konkurssin 1995, jolloin sen omistukset joutuivat omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:n haltuun.
1980-luvulla Teijon teollisuuslaitokset ja alue kokivat useita omistajan vaihdoksia ja alueelle tuli itsenäisiä yrittäjiä. Suurin osa vanhoista teollisuustiloista Teijolla oli Norino Oy:n hallussa. Osa niistä myytiin vuosien varrella edelleen.
Mathildedalin ruukkialue rakennuksineen oli tyhjillään noin 25 vuotta, kunnes Tuula ja Harri Gustafsson tulivat omistajiksi. Ruukin vanhoja rakennuksia on vuosien aikana kunnostettu ja otettu uudelleen käyttöön. Ruukki on tänä päivänä suosittu kohde kauempaakin tulleille palveluineen. Yksi tunnetuimmista tapahtumista ruukissa on perinteeksi muodostunut Ruukinpäivä heinäkuun lopulla. Ruukkialueella on myös vierasvenesatama. Venepaikkoja lisättiin 2010-luvun puolessavälissä ja samalla rakennettiin kokonaan uusi ravintolarakennus oheispalveluineen. Satama-alue kiinteistöineen on nykyään sveitsiläisen matkailuyrityksen omistuksessa. Vuonna 1990 tehtiin eduskunnassa merkittävä päätös retkeilyalueen perustamisesta teijolaisen kansanedustaja Jukka Roosin aloitteesta. Vuonna 2015 retkeilyalueesta tuli Teijon kansallispuisto. Alueen matkailu- ja vapaa-ajantoimin[1]taa kehitettiin vuosikymmenien aikana niin metsähallituksen kuin alueen yritysten toimesta. Meri-Teijosta, Teijon kansallispuistosta ja Matildan ruukista on kerrottu tarkemmin kirjan kolmannessa osassa
Alla olevasta Outi Suorannan laatimasta kolmisivuisesta koosteesta ilmenevät Teijon ruukkialueen omistussuhteiden muutokset vuosien saatossa. Kukin osa avautuu omaksi kokonaisuudekseen artikkelia klikkaamalla.
