Omavaraisuudesta nopeasti teollistumisen ensi askelmille ja eteenpäin
Mathildedalin kukoistusaika – menestys oli varmistettu seuraavaksi 50 vuodeksi
Teollisuuden volyymi kasvoi Suomessa 1860-luvulta alkaen keskimäärin viisi prosenttia vuodessa. Alussa kasvu oli hitaampaa kotimaan katovuosien ja kansainvälisen laskukauden takia. Myös Venäjän Krimin sota koetteli Suomea niin väenottoina kuin taloudellisestikin.
Klikkaa alla olevaa linkkiä. Pääset katsomaan, mitä wikipedia-sivustolla kerrotaan Krimin sodan 1853 – 1856 syistä ja seurauksista:
1870-luvulla alkanut nousukausi oli tuon vuosisadan kiihkeintä teollisuuden kehittymisen aikaa, erityisesti vientiteollisuus menestyi hyvin. Hyvien kuljetusyhteyksien päässä oleva Mathildedal sai tästä nopeasti kasvaneen osansa. Pieniä laskuvaiheita lukuun ottamatta koko vuosisadan loppu oli teollisuuden kehittymisen suurta kukoistusaikaa.
Jacob Reinberg 1891
Teijon kartano, Esko Linsén 1920 – 2020
Teollisuudessa työskennelleiden lukumäärä oli tuolloin koko maassa 1860 noin 30 000 henkeä, mutta jo seuraavan vuosisadan alkuun tultaessa luku ylitti sadan tuhannen rajan. Saha- ja puutavarateollisuuden osuus oli selvästi suurin ja toisena tuli paperiteollisuus. Metalliteollisuuden tärkeimmäksi haaraksi muotoutui konepajateollisuus, kun pitkään hallitsevaa asemaa pitänyt tekstiiliteollisuus väheni. Uudet tuotantomenetelmät, käsityövaltaisuuden väheneminen ja yhä kasvanut kysyntä auttoivat alan kasvua.
Käsiteollisuuden kasvukaan ei pysähtynyt vaan tuotteille löytyi kasvavaa kysyntää rahatalouden yleistymisen ja vaurastumisen myötä. Oli myös paljon tuotteita, joita varakkaat kysyivät. Asuntojen ja julkisten rakennusten metalli- ja metallivaluosat olivat erityisen kysyttyjä. Matildassa osattiin erikoistua tällekin alalle.
Sortovuosien aikana taloudellisen kehityksen suunta oli edelleen ylöspäin. Suomalaisten teollisuustuotteiden taso koheni vähitellen ja erityisesti tuotantoyksikköjen kasvaminen sekä sarjatuotannon vähittäinen kehittyminen nostivat koko maan teollisuuden kilpailukykyä. Tämä tuli näkyville Teijon alueella.
Teollisuustuotteiden kysyntä oli kuitenkin lähtenyt vahvaan nousuun ja se nosti myös asukkaiden ansiotasoa vähän kerrassaan. Jatkuvaa tulotason kehitys ei ollut, mutta se tarjosi vuosittain melkoisia muutoksia varsinkin vuosisadan vaihteen jälkeisinä vuosina.
Kauppa siis alkoi sujua niin idän kuin lännen suuntaan yhä vilkkaammin. Siitä pitivät innokkaat kauppamiehet huolen. Teijon alueella tulivat pian tutuiksi venäläiset nimet, kauppiaat Kochtomow ja Pletschikoff. He tulivat mukaan tehtaan omistajaryhmään ja varmistivat markkinoiden avautumisen Helsinkiin ja sieltä erityisesti kauppahuone Sidorowin ja edustajien kautta edelleen Pietariin.
Mathildedahliin tehtyjen teollisuusinvestointien, asuinrakennusten perustamiseen ja muuhun välttämättömään perustyöhön tarvittavat summat oli rahoitettava. Myös tässä asiassa venäläisten liikemiesten varallisuus ja verkostoituminen laajaan valtakuntaan auttoivat Matildaa eteenpäin. Monessa yhteydessä pohdittujen kylän keskeisten rakennusten nimet hohtavat myös venäläisaikaa: Anttipoffi, Postipoffi ja Plattapoffi lienevät juontuneet niin ikään venäläisvaikutteista. Mikael Antipoff oli Helsingissä huonomaineisten teollisuusasuntojen omistajina. Lutikkalinnana tunnettu Matildan Anttipoffakin vastasi ainakin maineeltaan suuremman esikuvansa nimeä.
Markkinat olivat yhteiset
Ruotsin yhä kiihtyvä teollistuminen tuntui kaikkialla Suomen rannikkoseudulla, jonne liikenne ja kulkuyhteydet olivat vanhasta emämaasta käsin hyviä. Ruotsin pidemmälle ehtinyt teollistumisen aste ja kehittyneempi rahalaitosjärjestelmä takasivat pääomien saannin aivan eri tavalla kuin Suomessa.
Vastaavanlainen kehitysbuumi eteni Venäjällä. Siellä niin saksalaiset, englantilaiset kuin ranskalaisetkin olivat löytäneet pääomilleen vankan tuottopohjan ja tuotteilleen uudet markkina-alueet. Siellä oli myös vahvasti mukana Ruotsi. Ei ole sattumaa, että Nobelin veljekset lähtivät mukaan niin öljyteollisuuteen kuin räjähdysaineisiin. Alun perin Nobeleilla oli kuitenkin hallussaan Pietarissa metallituotteiden valmistukseen keskittynyt tehdas.
Kaikki halusivat laajentaa toimiaan, ekspansoida. Kun sama suuntaus oli kaikilla ja kaikkialla, niin sotahan siitä lopulta tuli.
Sitä ennen elettiin hyvässä uskossa ja odotuksessa paremman maailman syntymisestä. Kaikki näytti hyvältä. Menestys siivitti eteenpäin.
Muiden sodista hyödyttiin, mutta mitä sitten kun sota loppui?
Kaikki ei sujunut rauhallisesti ja suunnitellusti, muta rauhallisessa pienperiferiassaan asuneet matildalaiset pääsivät osallisiksi vauraudesta ja muiden sodista. Kaikki tapahtui nopeasti, viidessäkymmenessä vuodessa. Ensin käytiin Krimin sota, sitten Saksan-Ranskan sota ja vielä ensimmäinen maailmansota. Ne kaikki veivät kehitystyötä Matildassa eteenpäin huimin askelin.
Raja tuli vastaan Viktor Zebor Bremerin kaudella Venäjään valtion tilaamien pommien teon tultua kannattomaksi. Valtiotaustaisten tilausten jatkumiseen uskottiin ja varsinkin pommien tekeminen myös varastoon oli takuulla kannattavaa niin kauan kuin sota jatkui. Tilauksien loppumiselle ei näkynyt päätä, kunnes sodan häviävä Venäjä kieltäytyi maksamasta varauksiaan. Oliko niitä edes tilattu vai olivatko ne vain tehdyt varastoon loppumattoman tilauskirjan toivossa? Sitä eivät asiakirjat kerro.
Sodat olivat aiemmin merkinneet menetystä, mutta teollistumisen päästessä alkuun, se muuttuikin monella taholla menestykseksi. Kysyntä monille tuotteille oli varmistettu, kun vain oma alue pysyi koskemattomana. Venäjän osana maamme hyötyi tästä suunnattomasti autonomian alkuvuosina.
