Kylä kunniaan
Hummeldalista Mathildedaliin
Mathildedahl, Matildan laakso. Voiko kylällä olla kauniimpaa nimeä? Tiedämme toki Vallis Gratiaen, Armonlaakson, mutta se viittaa enemmän uskonnolliseen vakaumukseen. Nimillä on yleensä haluttu korostaa miehisiä ominaisuuksia, puolustautumista, linnoittautumista tai hyökkäämistä. Oman Matildamme ohella naisen nimeä ei ole kovin usein käytetty paikallisnimistössä. Varsinais-Suomesta mieleen tulevat Aura ja Kaarina, kauempaa Kristiinankaupunki ja Loviisa, jotka lienevät ne tunnetuimmat.
Sergei Ananin 1918 – 1982
Mathildedahl itsessään on jo rauhaa kuvaava sana. Tuntuu kuin mikään murhe tai pahe ei olisi sen alueella mahdollinen, mutta oliko näin, mitä kylässä on oikeastaan tapahtunut. Millainen Peyton Place tai Twin Peaks se sitten sisimmässään olikin, siitä lähdimme ottamaan selvää.
Kylä on ollut innostuksen kohteena monessa muussakin yhteydessä, kun vuosien saatossa on ilmestynyt ainakin yksi romaani, lukuisia kuvauksia, elokuvakin ja tietysti videoita. Niihin kaikkiin on koottu materiaalin valmistumisajankohdan käsityksen mukaiset arviot ja mielikuvat kylän vaiheista.
On myös pidetty monta ruukkipäivää, jolloin muistoja ja kokemuksia on vaihdettu ja kirjattu´. Niistäkin lähdeluettelo antaa hyvän kuvan ja nykytekniikkaa äärettömät mahdollisuudet siihen tutustumiseen ja sen hyödyntämiseen. Käytössänne on kuvamateriaalia…
Materiaalista ei ole todella pulaa, se on ylitsevuotavaa ja kirjoittajat ovat koonneet kirjan loppuun laajan koosteen olemassa olevasta. Sen tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus tutustua kokonaisuuteen, joka ei pitäydy vain kylän liepeillä vaan liittää sen alueensa ja paikallishistorian kokonaisuuteen.
Lähtekäämme aikamatkalle, kuten vuoden 1691 kartta kertoo kohti Teijon kylän ”Humpeldahlin tilaa” ja sen ympärille kehittyneeseen pienyhteisöön. Lähtekäämme Turun läänin Kemiön pitäjän Halikon kihlakunnan maille.
Laaksosta puhutaan, mutta paikalla itsellään on perin rautainen maine. Se muodostui vuosien saatossa rautatehtaan ja koneenrakennuksen kehdoksi. Kehittyäkseen aikansa ja alansa teollisuuden esikuvaksi pikku hiljaa sen hyödynsi kiitettävällä tavalla ympäristönsä tarjoamia mahdollisuuksia.
Niistä ensimmäinen oli maanviljelyn avulla luotu laaja infrastruktuuri, joka perustui alueen maantieteelliseen muotoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jo jääkauden loppuvaiheet 9000 vuotta sitten uursivat Halikonlahden erottaen samalla Kemiönsaaren mantereesta. Lahdesta tuli vuonomainen, pitkä ja kapea. Jyrkän itärannan taakse muodostui ylänköalue ja sille puolestaan pienehköjä järviä. Merkittävimmät järvistä ovat Hamarijärvi, Sahajärvi, Puolakkajärvi ja Hummeldalinjärvi (Matildanjärvi). Ne kaikki laskevat vetensä Halikonlahteen. Korkeuseroa tulee vajaa 40 metriä noin kilometrin matkalla. Näin syntyneisiin koskiin rakennettiin jo 1500- luvulla vesimyllyjä ja myöhemmin ne tarjosivat käyttövoimaa rautaruukeille ja tehtaille.
Kaikki alkoi todellakin maasta. Siellä missä maa oli viljavaa ja minne oli vettä saatavilla, alkoi kehittyä asutusta ja ajan mittaan viljelystiloja. Kaikki tapahtui luonnon ehdoilla ja sen avulla opitun viisauden ohjaamana.
Talonpojan Teijo ja Hummeldal osaksi Teijon tilaa
Teijon kartanoa, josta ensimmäinen maininta on vuodelta 1386, ympäröi ns. Talonpojan Teijon kylä. Vuonna 1582 tämä kylä johon kuuluivat Tuomolan, Ollin, Rantalan ja Kipparin tilat siirtyi ensimmäisen kerran Teijon tilan yhteyteen, jonka silloinen omistaja Anders Boije sai sen läänityksenä Juhana III:lta.
Nämä talonpoikaistilat sijaitsivat aivan kartanon eteläpuolella, mutta niiden omistukset, viljelypalstat ja niityt ulottuivat laajalle alueelle aina Hummeldaliin asti. Hummeldalissa sijaitsivat myös tilojen myllyt. Ne olivat tuohon aikaan ns. härkin- eli jalkamyllyjä. Tehokkaammat ratasmyllyt, jotka vaativat suurempaa vedenvirtausta, tekivät kuitenkin jo tuloaan. Uusi isäntä Anders Boije rakennuttikin 1600- luvun alussa talonpoikien suostumuksella sahamyllyn heidän myllypaikalleen Hummeldaliin, ostaen samalla kylän asukkailta samalla paikalla sijaitsevan jauhomyllyn.
Anders Boije kuoli vuonna 1618, ja hänen aiemmin saamansa lahjoitusmaa joutui jälleen kruunulle. Ruotsi oli tuohon aikaan mahtavimmillaan Kustaa II Adolfin sotamenestyksen ansiosta. Sota nieli valtavasti varoja ja valtio velkaantui. Tätä pyrittiin paikkaamaan lainaamalla rahaa aatelistolta. Vastineeksi aatelisto sai suuria maa-alueita, läänityksiä.
Karttakuva: Vattenkvarnar i Kimitö socken 1625 – 1710 / kartassa näkyy myös Humpeldahl
Hummeldal Kemiönsaaren vapaaherrakuntaan
Ruotsin kuninkaan oikea käsi, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, sai 1621 Kustaa II Adolfilta kruununläänityksenä koko Kemiönsaaren mukaan luettuna mantereella olevan Boijelle kuuluneen alueen, jossa Hummeldalkin sijaitsi. Samalla kuningas myönsi oikeuden perustaa alueelle kaupungin. Suomeen perustettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta noihin aikoihin peräti kymmenen kaupunkia. Oxenstiernan Kemiönsaarelle sellaista ei kuitenkaan koskaan tullut – Strömma olisi ollut ihan sopiva paikka!
