Mathildedalin ruukin ja kylän 170 vuoden historian 350-sivuinen kirja on ilmestynyt. Mahdolliset tiedustelut 0500 – 742905, Ralf Arén. Tervetuloa!
Kirjan osat: Ruukki. Arkinen elämä. Lomakylä
Teos jakautuu kolmeen osaan, joissa käsitellään Mathildedalin ruukkikylän ja teollisuuden syntyyn vaikuttaneita tekijöitä, kyläyhteisön arkista elämää, yhteiskunta- ja kulttuurielämää sekä kylän nykypäivän kehitykseen johtaneita tekijöitä. Vuonna 2015 retkeilyalueesta tuli kymmenien tuhansien vuosittaisten vierailijoiden suosima Teijon kansallispuisto.
Kylän pitkä historia lyhyesti
Mathildedalin merkitys Varsinais-Suomen ja koko maan elinkeinoelämälle on ollut huomattava. Varhaisin ajanjakso, 1600-luvun lopulle ajoittuva myllykylän aika ei luvannut vähäisen vesiuoman varaan rakennetuille viljamyllyille ja sahoille huikeaa tulevaisuutta. Vasta 1800-luvun puolivälissä raudan ja teräksen tekemisen teknologian kehittyessä ja Teijon alueen muiden ruukkien, Teijon ja Kirjakkalan jo toimiessa, alettiin Hummeldahlina tunnetun Matildan arvo ymmärtää. Vähäisestä vesivoimasta pystyttiin hyödyntämään se teho, jota putlaamon ja valssaamon perustaminen edellytti.
Perustamisvuodestaan 1852 lähtien Mathildedalin ruukki keskittyi raakaraudan jatkojalostukseen eli putlaamiseen. Näin raakaraudasta saatiin keittoterästä, josta valssattiin kankirautaa. Sen markkinat alkoivat hehkua laajenevan kotimaisen kysynnän ja Venäjän viennin ollessa kuumimmillaan. Krimin sota (1853–1856) ja Saksan-Ranskan (1870–1871) sota lisäsivät kysyntää entisestään.
Uusi aikakausi alkoi, kun valssatusta kankiraudasta ruvettiin valmistamaan teollisia tuotteita ja raakaraudasta valutuotteita. Huippukausi sijoittui vuosisadan vaihteeseen ja osallistumiseen Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn omalla tuotteella: höyrykoneella. Kiinteät yhteydet rautamalmin lähteille Ruotsiin ja kauppa laajoille Venäjän-markkinoille loivat sen vankan perustan, jolla Mathildedalin menestys lepäsi. Suomen maatalouden koneistumisen myötä tuotanto pysyi korkeana toista maailmansotaa edeltävän ajan. 1950-luvulla alkanut rautatievaihteiden ja -risteysten valmistaminen sekä laivojen romuttaminen jatkui 1960-luvun loppupuolelle saakka.
Ruukkien ajan jälkeen 1980- luvulla alkoi suuri muutos kohti nykyistä lomakylää. Teijon kansallispuiston kaunis luonto, matkailun monet muodot ja palvelut ovat vetovoimaisia lähellä suuria kaupunkejamme. Vanhaa ruukkikylää myös kehitetään edelleen. Kylä elää!
Kirjan tekijät ja tukijat
Työryhmä Ralf Arén, Matti Haapanen, Marita Mustonen ja Jaakko Suominen.
Teoksen julkaisua ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Viivi ja Niilo Kallion rahasto, Tradeka Oy, af Heurlinin säätiö ja Salon kaupunki.
Huom. Kirjaa tulee täydentämään QR-koodin avulla luettava, laajan materiaalin sisältävä pilvipalvelu.