Video ja kuvamateriaalia
Tälle sivustolle kokoamme kirjassa julkaisemattomia henkilötarinoita ja uutta kuvamateriaalia.
Uusia opettajia etsimässä
Vuosisadan vaihteessa pienten kyläkoulujen ja maalaispaikkakuntien oli vaikea hankkia palvelukseensa ammattitaitoisia opettajia. Uusi Aura -lehti kiinnitti vuoden 1898 kesäkuun 19. päivän numerossaan huomiota tilanteen vakavuuteen ja ehdotti ratkaisuksi nuorten lyseolaistyttöjen palkkaamista pysyvään työsuhteeseen. Näin he voisivat työn ohessa valmistua hospitantteina opettajien ammatteihin. Uutisen lienee havainnut myös ko. lehden kesätoimittajaksi Turkuun saapunut Juho Torvelainen. Hän oli yksi niistä peräti yhdeksästä henkilöstä, jotka hakivat Mathildedalin koulun johtokunnan pöytäkirjan mukaan avoinna ollutta opettajan tehtävää. Neljä hakijoista oli opettajakoulutuksen suorittaneita naisia.
Keskeneräisten lyseo-opintojen jälkeen Sortavalan opettajaseminaarista hospitanttina valmistuneella Torvelaisella ei ollut aluksi osoittaa kovin vahvaa ammattitaitoa. Opintoja tosin tuki opettajasijaisuus Parkanon Kihniössä ja sanomalehtien avustajan tehtävät Viipurissa ja Turussa. Merkittävää oli myös se, että hakijan puoliso Amalia Torvelainen voitiin samanaikaisesti nimittää koulun opettajattaren tehtävään. Oli myönteistä, että pienten lasten kanssa toimivalla oli perhetaustaa ja työtehtävissä olivat näin molemmat sukupuolet edustettuina.
Hyvin nopeasti johtokunnalle kuitenkin selvisi, että itse tehtävään oli vuoden 1898 elokuun alusta nimetty varsinainen toiminnan mies, joka ei tulisi koulua pitkään palvelemaan.
Juho Torvelainen, opettaja 1898 – 1900 – monikasvoinen mies
Torvelainen asettui uuteen ympäristöön nopeasti. Koulutyön ohessa hän sai tehtäväkseen myös paikallisen postitoimiston hoidon. Koulussa työtä riitti, sillä kylän lasten määrä oli kohonnut korkeaksi tehtaan laajennuksen, suurten perhekokojen ja yhä kasvavan työntekijäjoukon vuoksi. Tehdas oli erikoistumassa maatalouden vaatimien teollisuustuotteiden valmistamiseen ja niiden markkinat näyttivät koko maata ja vientiteollisuutta ajatellen lupaavilta.
Opettaja Torvelainen suoritti työnsä osallistuen aktiivisesti myös yhteiskunnallisiin tehtäviin, osin työnantajansa Mathildedalin tehtaan johdon asettamien tavoitteiden mukaisesti. Yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kanssa oli jo alettu pohtia, miten työväen vapaa-ajan hallinnollinen organisointi ja paikallisen työväenyhdistyksen toiminta voitaisiin rauhallisesti käynnistää.
Se, että Mathildedalin työväenyhdistyksen perustava kokous pidettiin jo tammikuun 7. päivänä 1899 ja puheenjohtajaksi nimettiin opettaja Torvelainen, saattoi tehtaan työväkeä aluksi hämmästyttää. Näin kuitenkin kävi ja säännöt vahvistettiin aluksi kruununvouti Silenin ja nimismies Mobergin puoltolauseella. Virallisesti Turun ja Porin kuvernööri vahvisti yhdistyksen säännöt noudatettaviksi maaliskuun 21. päivänä 1899.
Yhdistyksen alku oli työväen sivistämisen ja raittiusaatteen korostamisen mukaista työtä. Sen ensimmäisiä toimintamuotoja oli lukutuvan perustaminen sekä iltamien ja arpajaisten järjestäminen. Vuodet 1900-1904 olivat yhdistyksessä hiljaista aikaa, mutta poliittisen aktiivisuuden lisääntyessä ja vuoden 1905 suurlakon sähköistäessä koko maan alkoi toiminta vilkastua.
Työnantajan myönteisestä suhtautumistavasta työväen olojen parantamiseen on käytetty nimitystä patriarkalismi. Se eli vuosisadan vaihteessa voimakkaana maaseudulla ja teollisuuspaikkakunnilla. Mathildedalin tehtaan isännöitsijät olivatkin aatteen mukaisesti varsin aktiivisesti mukana yhdistysten alkuajan toimissa, kokouksissa ja jopa yhteisillä kävelyretkillä, juhlissa ja muissa tapahtumissa.
Siinä vaiheessa, kun Mathildedalin työväenyhdistyksen toiminta alkoi yhteiskunnallistua ja vakiintua, oli opettaja Torvelainen jo jättänyt niin yhdistyksen, tehtaan kuin Mathildedalin kylän ja siirtynyt maatalousväen osuus- ja myyntitoiminnan pariin. Jo kesällä 1900 hänelle annettiin tehtäviä Pellervo-seurassa ja vakinaisen työpaikan hän sai yhdistyksestä saman vuoden lokakuussa. Näin Torvelaisesta tuli maanviljelyseura Pellervon konsulentti ja aktiivinen osuuskuntatoiminnan edistäjä. Perniön maaseutupitäjässä aktiivisuus tarkoitti myös puuhamiehen tehtäviä paikkakunnan viljelijöiden yhteistoiminta-asioissa, lähinnä maamiesseurojen yhteisostojen järjestämisessä. Myöhemmissä elämänvaiheissaan kansanpuhujaksi tituleerattu Torvelainen kiersi maata ja toimi aktiivisesti maatalouden keskusliikkeiden ja rahastojen perustamisessa. Vuosina 1906 – 1909 hän työskenteli Keski-Pohjanmaan kansanopiston johtajana.
Kuva: Juho Torvelainen 1868 – 1929
Tietolaatikko:
Mathildedalin työväenyhdistyksen seitsemästä ensimmäisestä vuodesta (1899-1906) ei ole säilynyt asiakirjoja lainkaan. Syyksi niiden puuttumiseen mainitaan entisen puheenjohtajan huolimattomuus, kun tämä oli kadottanut asiakirjat muuttonsa yhteydessä. Paikkakunnalla ja myöhemmin koko maassa tunnetun Juho Torvelaisen lupaus kirjoittaa ulkomuistista kaikkien pöytäkirjojen sisältö jälkikäteen ei koskaan toteutunut. Hyvästä muististaan ja sanavalmiudestaan tunnettu puhuja olisi varmaan siihen pystynytkin, mutta tekemättä se jäi. On paljon arvuuteltu, mihin pöytäkirjat katosivat vai hukkuivatko ne lainkaan? Oliko niin, että aiemmalla puheenjohtaja Torvelaisella oli vain tarve saada esitettyä lähimenneisyys omalla tavallaan?
Lähteet: Sortavalan seminaarin opettajamatrikkeli 1880 – 1940, UA 19.6.1898
Matildalainen Lauri Koskinen, radiotekniikan uranuurtajia
Matildalainen kyläräätälin poika ja pirssiautoilija Lauri Koskinen (1900-1973) sekä Salolainen nahkakauppias Fjalar Nordell (1903-1976) aloittivat yhteistyön huhtikuun 28. pnä vuonna 1928 perustamalla avoimen yhtiön toiminimellä Nordell & Koskinen, jokseenkin samanaikaisesti Lahden suuraseman ensimmäisten lähetysten kanssa. Kesäkuun 2. pnä vuonna 1928 kaupparekisteriin jätetyn ilmoituksen mukaan yhtiö ”aikoo harjoittaa autojen ja koneiden myyntiä”. Kaupparekisteriin yhtiö merkittiin heinäkuun 3.pnä vuonna 1928. Oy Suomen Yleisradion lähetykset alkoivat vuonna 1926 ja jo 1920-luvun alussa oli kuultu ensimmäiset radio-ohjelmat radioamatöörien suorittamien koelähetysten muodossa.
Liikkeellä oli Dodge Brothers henkilöautojen ja Gralvans Brothers kuorma-autojen edustus Salon kauppalassa. Myyntiohjelmassa oli myös muiden valmistajien radioita, kuten helsinkiläisen Ruusuvuoren ja hollantilaisen Philipsin sekä äänilevyt ja Columbia-gramofonit.
Oheisartikkeleina he myivät kokoamiaan kidekoneita. Radiot olivat liikkeen perustajillekin alussa sivuharrastus, mutta varsinkin Lauri Koskinen oli osaava radioiden rakentaja. Syksyllä 1928 he lopettivat autojen kauppaamisen ja päättivät keskittyä omien vastaanottimien, kidekoneen ja paristokäyttöisen putkiradion valmistukseen ja myyntiin. Ensimmäinen paristokäyttöinen putkiradio ”Sissi A3” valmistui myyntiin syksyllä 1928. Sissi säilyi radioverstaan tuotannossa pitkälle 30-luvun puolelle pääpiirteissään samanlaisena. 1934 olevassa mainoksessa sen hinta on 1400 mk, nykyrahassa noin 550 euroa.
Myymälä ja radioverstas sijaitsivat aluksi samoissa 16 neliömetrin tiloissa Läntisen siltakadun varrella kenkäkauppias K.A. Keurun talossa, nykyinen Turuntie 10. Alusta alkaen yhtiömiesten työnjako kehittyi siten, että Lauri Koskisen tehtävänä oli radioiden rakentaminen ja korjaaminen. Fjalar Nordell puolestaan hoiti myyntityön ja kirjanpidon osallistuen myös radioiden kokoamiseen. Keväällä 1929 yhtiön palveluksessa aloitti apupoikana 14-vuotias Olavi Laakso, Lauri Koskinen oli Laaksojen perhetuttu, tiesi pojan harrastukset ja taidot ja niin Olavista tuli nuoren radiopajan ensimmäinen työntekijä ja myöhemmin yhtiön osakas.
Nordell & Koskinen radiotehtaassa suunniteltiin myös verkkovirralla toimivaa radiota, mutta sen tuotannon aloittaminen viivästyi. Yhtiön ensimmäinen oma verkkoradio Pekka 300 VK valmistui vuonna 1932. 1930-luvulla yhtiön toimitiloja laajennettiin useasti samalla kun työntekijöiden määrää lisättiin. Vuoisittain tuotiin markkinoille myös uusi radiomalli.
Nordell & Koskinen valmisti laskutavasta riippuen 12 – 20 erilaista radiomallia toiminnan alkuvuosina. Radiot myytiin aluksi maakuntiin suuntautuneilla myyntimatkoilla ja suoraan yhtiön omasta liikkeestä. 1930-luvulla myyntimatkat korvattiin asiamiesverkostolla, joka hoiti tuotteiden myynnin kuluttajille.
1930-luvun puolivälissä yrityksen toisen perustajan Lauri Koskisen terveys alkoi horjua. Sairaus paheni ja sitä pidettiin parantumattomana. Vuonna 1936 Lauri Koskinen teki ratkaisunsa: hän päätti luopua tehtaasta ja osuudestaan ja muuttaa takaisin nuoruutensa maisemiin. Tämän päätöksensä hän toteutti ja siirtyi Mathildedaliin puutarhaviljelijäksi. Sittemmin hän toipui sairaudestaan ja eli 72-vuotiaaksi. Hänen tilalleen toiseksi yhtiömieheksi tuli Olavi Laakso, joka lunasti Koskisen puoliosuuden 100 000 mk:lla. Romukauppias Helge Eklund lainasi rahat Laaksolle ja näin hänestä tuli Fjalar Nordellin yhtiökumppani. Vertailun vuoksi 1936 työmiehen tuntipalkka oli 8 €.
Nordell & Koskinen radiotehtaasta muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1945 ja sen nimeksi tuli Salora Oy. Yhtiön osakkaista F.A. Nordell nimitettiin toimitusjohtajaksi ja tekniseksi johtajaksi Olavi Laakso. Seuraava vuonna tuli markkinoille ensimmäinen Salora-nimellä valmistunut tuote, Salora VK.
Ensimmäiset tv-koelähetykset suoritettiin 1956 ja seuraavana vuonna ilmestyivät markkinoille Salora Oy:n televisiot Messina, Manhattan ja Salora Boston. Vuonna 1968 Salora Oy:n täyttäessä 40-vuotta valmistui ensimmäinen väritelevisiomalli, moduulirakenteinen Salora Finlandia. Seuraava aluevaltaus Salora Oy:ssä olivat radiopuhelimet.
Logo Nordell & Koskinen
Kuvassa Lauri Koskinen nuorena miehenä oikealla ja Fjalar Nordell vasemmalla.
Kuvat tuotteista
Ensimmäinen oma tuote Kidekone 1928
Gramofoni 1920-luvun malliin
Ensimmäinen verkkovastaanotin Pekka 300 VK 1932
Ensimmäinen paristokäyttöinen putkiradio Sissi A3 1928
Lähde
Salon elektroniikkamuseo, kuvaaja Vesa Aaltonen
Harri Kalpa Salora 1928 – 1978
Seuraava Teijo vuosisatojen saatossa -kuvakavalkadi ja kertomus valottaa Teijon ruukin alueen historiaa menneiden vuosisatojen ajalta. Videon kesto on 7 minuuttia ja se on nähtävissä seuraavassa osoitteessa:
Lue lyhytelokuvan tausta selvitys tästä:
Teijo – vuosisatojen saatossa | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi
Itse elokuvan näet tästä osoitteesta: