Eteläisen Suomen ensimmäinen retkeilyalue ja myöhemmin kansallispuisto syntyi vuonna 1990 silloiseen Perniön kuntaan teijolaisen kansanedustajan Jukka Roosin lakialoitteesta ja vaikutuksesta. Teijon kansallispuisto on alaltaan 3400 hehtaaria. Se kattaa pääosat Teijon, Mathildedalin ja Kirjakkalan kylistä nykyisen Salon kaupungin eteläosassa.
Moninaisten vaiheiden jälkeen niin valtion- kuin kunnanhallinnossa saatiin retkeilyalueen toiminta käyntiin 1.2.1991. Perustamispäätöksen jälkeen Teijolle ja Matildaan merkittiin kaksi lyhyttä luontoreittiä. Kalastamaan pääsi Saha-, Puolakka- ja Matildanjärvelle. Seuraavan vuoden toukokuussa avattiin Teijolla Opastuskeskus Teijon tehtaiden vanhaan pääkonttoriin. Tätä seurasi Matildanjärven virkistyskalastusalueen avaaminen 1993. Retkeilyalueen suosio oli hyvä alusta alkaen, 40000 kävijän raja rikottiin jo vuonna 2000.
Metsähallituksen hakkuut retkeilyalueella 2012 nostattivat vastustusta. Yksi vahvimmista oli teijolainen arkkitehti Hannu Paunila, joka oli tullut Meri-Teijon palvelukseen 1983 ja tunsi seudun läpikotaisin. Hän oli myös tehnyt yhteistyötä Jukka Roosin kanssa retkeilyalueen hyväksi. Paunilan vaikutuksesta ja Salon kuntavaikuttajien, yritysten ja asukkaiden tuella syntyi hanke Teijon Kansallispuiston perustamisesta. Arviointien jälkeen ympäristöministeri Ville Niinistö päätti ehdottaa uusiksi kansallispuistoiksi Teijoa ja Konnevettä. Lupa perustamiseen Teijolle saatiin 1.1.2015.
Päätöksen ja palvelujen rakentamisen myötä kävijäluvut alueella kasvoivat edelleen saavuttaen 100000 rajan 2020 luvulla. Tällä suosiolla on merkittävä vaikutus kaikkien ruukkikylien elämään.
